Ahdistus, osa kristityn elämää

Viime aikoina olen ollut silloin tällöin ahdistunut. En ole täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Tuntuu siltä kuin elämä olisi seisahtunut paikoilleen. Toiveissa olisi esimerkiksi tyttöystävä ja vakituinen työ, mutta hiljaista on. :) Paha olo purkautui, kun kävin veljeni kanssa äitilläni. Sanoin, että olen ahdistunut ja samalla purskahdin kovaan itkuun.

No, ehkä vielä joskus aurinko paistaa risukekoonkin..

Olen myös rukoillut, että Jumala näyttäisi seuraavan askeleen, joka minun kannattaisi ottaa. En ole lyönyt vielä mitään suunnitelmia lukkoon ensi vuoden suhteen. Pieni valonpilkahdus tapahtui tänään, kun selailin netistä kristillisiä opistoja. Kansanlähetystopistossa Ryttylässä voi opiskella muun muassa raamattulinjalla. Katsoin raamattuperiodeja ja ne näyttivät mielenkiintoisilta. Opiskelisinko siis Ryttylässä ensi vuonna? Miksei, sillä hengelliset asiat ja raamattu ovat sydäntäni lähellä. Aika näyttää.

Kohti kutsumusta

TV 7:llä on muutamia hyviä ohjelmia, joita tulee seurattua. Yksi näistä on Varustamo. Varsinkin viimeisin Varustamon jaksoista oli todella mielenkiintoinen. Siinä keskusteltiin siitä, että miten kristitty voi löytää oman kutsumuksensa. Olen paljon miettinyt tätä, sillä haluaisin palvella Jumalaa ja lähimmäisiä, mutta en tiedä miten tai missä työssä niin voisin tehdä.

Pastori Antero Laukkanen osasi hienosti selittää asiaa. Hän kertoi, että jos ihminen lähestyy Jumalaa, niin samalla hän lähestyy kutsumustaan. Voidaan rukoilla oman kutsumuksen löytämisen puolesta. Näin päästään Jumalan yhteyteen - ihminen antaa omat lahjansa Jumalan käyttöön ja Jumala valmistaa ihmistä kutsumustehtävässä. Jumalalla on jokaiselle ihmiselle suunnitelma. Jo ennen kuin ihminen on syntynyt, niin Jumala on suunnitellut hänen elämänsä ja kutsumustehtävänsä.

Laukkanen lisäsi vielä, että jokaisella ihmisellä on omat lahjansa ja mielenkiintonsa. Ihmisen kannattaa miettiä niitä asioita, jotka tuottavat ihmiselle iloa. Oma kutsumustehtävä saattaa hyvinkin löytyä tätä kautta.

Psalmi 139

Herra, sinä olet minut tutkinut,
sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin,
sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,
perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.
Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,
jota sinä, Herra, et tuntisi.
Sinä suojaat minua edestä ja takaa,
sinä lasket kätesi minun päälleni.
Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä,
siihen ei ymmärrykseni yllä.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,
minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan,
sielläkin sinä olet.
Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa,
sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi.
Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä,
yö peittää päivän valon",
sinulle ei pimeys ole pimeää,
vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste,
pimeys kuin kirkas valo.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,
minä tiedän sen.
Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut.
Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala,
kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.
Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

Kunpa surmaisit, Jumala, väärintekijät!
Kaikotkaa, murhamiehet!
He ovat sinun vihollisiasi,
he vetoavat sinuun valheellisesti
ja vannovat väärin sinun nimeesi.
Enkö vihaisi sinun vihollisiasi, Herra,
enkö inhoaisi sinun vastustajiasi!
Loputon on vihani heitä kohtaan, he ovat minunkin vihollisiani.

Tutki minut, Jumala,
katso sydämeeni.
Koettele minua,
katso ajatuksiini.
Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,
ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.

Rukouksessa on voimaa

Kuinka turvatonta elämä olisikaan ilman uskoa Jumalaan. Voimme luottaa, että Hän pitää meistä huolen. Saamme rukousten kautta luovuttaa mieltä askarruttavat asiat Jumalalle ja rukouksiin todella vastataan!

Rukouksiin ei kuitenkaan välttämättä aina vastata sillä tavalla kuin itse haluaisimme, koska "näkökykymme" on rajallinen. Jumala kuitenkin tietää mikä on meille parasta. Kaikkiin rukouksiin ei myöskään aina vastata heti. Ihminen on usein niin malttamaton. Kaikki pitäisi saada heti. Emme näe kokonaisuuksia emmekä pidemmän aikavälin seurauksia, niin kuin Jumala.

On hyvä rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi, niin kuin Isä meidän -rukouksessa, sillä Jumalalla on meille jokaiselle oma hyvä suunnitelmansa.

Monesti olen rukoillut pienissäkin asioissa ja huomannut kuinka Jumala auttaa niissä. Miksei siis myös isommissakin asioissa. :)

"Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte." Matt. 21:22

"Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark. 11:24