Nuorena on usein ajattelematon, ja vanhempana ei voi kuin ihmetellä joitakin nuoruudessa tehtyjä hölmöyksiä. Asioista voi kuitenkin aina ottaa opiksi. Ihmisestä tulee yleensä vanhetessa kypsempi.
Jumala antaa myös koettelemuksia, mutta ei niin paljon kuin ihminen jaksaa kantaa. Koettelemuksista päästyään ihmisen luottamus Jumalaan, rakastavana Isänä, kasvaa. Jumala ei pidä ylpeistä ja pelkästään omaan vahvuuteensa luottavista ihmisistä.
"Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.
Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. Vastustakaa häntä, uskossa lujina! Tiedättehän, että veljenne kaikkialla maailmassa joutuvat kokemaan samat kärsimykset.
Kaiken armon Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa. Vähän aikaa kärsittyänne hän itse varustaa, voimistaa, vahvistaa ja lujittaa teidät. Hänen on valta iankaikkisesti. Aamen." (1. Piet. 5: 5-11)
"Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi." (Joh. 3:30)
Millaiseksi ihmiseksi Jumala on minut sitten luonut?
Jumala haluaa, että olisin vapaasti se persoona, jollaiseksi Hän on minut tarkoittanut. Itsensä täydellinen löytäminen on varmasti yksi pitkäkestoisimmista prosesseista, jota ihminen "joutuu" elämässään käymään. Vastaus kysymykseen selviää vain eläen ja rukoillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti