Ahdistus, osa kristityn elämää

Viime aikoina olen ollut silloin tällöin ahdistunut. En ole täysin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni. Tuntuu siltä kuin elämä olisi seisahtunut paikoilleen. Toiveissa olisi esimerkiksi tyttöystävä ja vakituinen työ, mutta hiljaista on. :) Paha olo purkautui, kun kävin veljeni kanssa äitilläni. Sanoin, että olen ahdistunut ja samalla purskahdin kovaan itkuun.

No, ehkä vielä joskus aurinko paistaa risukekoonkin..

Olen myös rukoillut, että Jumala näyttäisi seuraavan askeleen, joka minun kannattaisi ottaa. En ole lyönyt vielä mitään suunnitelmia lukkoon ensi vuoden suhteen. Pieni valonpilkahdus tapahtui tänään, kun selailin netistä kristillisiä opistoja. Kansanlähetystopistossa Ryttylässä voi opiskella muun muassa raamattulinjalla. Katsoin raamattuperiodeja ja ne näyttivät mielenkiintoisilta. Opiskelisinko siis Ryttylässä ensi vuonna? Miksei, sillä hengelliset asiat ja raamattu ovat sydäntäni lähellä. Aika näyttää.