Luin Bo Giertzin kirjan nimeltä Kalliopohja, sillä kyseinen teos oli meillä Ryttylän raamattulinjan opiskelijoille määrätty luettavaksi hiihtolomaviikolla. Kirjassa on peräti 415 sivua, mutta se oli sen verran mukaansatempaava, että sen luki ihan mielellään sitten kun pääsi juoneen käsiksi.
Kirja herätti minussa paljon ajatuksia koskien kristityn elämää.
Kirjassa kerrottiin muun muassa, että vaikka ihminen pystyisi irroittaumaan tietoisista synneistään, niin silti hänen turmeltunut luontonsa on jäljellä. Ihmisen syntisen sydämen voi puhdistaa ainoastaan Jeesuksen Kristuksen veri.
Kirjan kertomus opetti, että Raamattu on kokonaan Jumalan sanaa. Raamatussa oleva laki saa ihmisen tajuamaan syntisyytensä. Laki on täynnä hyviä elämänohjeita. Armo vapauttaa kristityn noudattamaan lakia. Ihminen ei elä lain alla, sillä Jeesus on sovittanut kaikki ihmisten synnit, mutta laki pitää kristityn oikealla tiellä. Pitää vain uskossa ottaa Jeesus vastaan syntien sovittajana niin pelastuu Jumalan tuomiolta.
Syntiä on kuitenkin hyvä pyrkiä välttämään, sillä Jumala on Raamatussa osoittanut hyvän tahtonsa kristityn elämää silmälläpitäen, jotta ihminen säästyisi mitä enemmissä määrin Jumalan tahdon vastaiselta pahalta elämässään ja eläisi rakastavassa yhteydessä Häneen sekä muihin ihmisiin.
Kuulostaa hyvältä kirjalta! Onko se siis romaani?
VastaaPoistaJep, se on romaani. Siitä on kuulemma tullut hengellisen kaunokirjallisuuden klassikko.
VastaaPoista